tiistai 11. helmikuuta 2014

Hauhonselkä 8.6


Keli oli komea ja vene pihassa kärryn päällä kuin koira lähdössä lenkille. Samalla mietiskelin Timpan soitteluita kuhakauden avauksesta, niin ei voinut muuta kuin käydä netistä lunastamassa luvat kuntoon ja vesille. Lähtö viivästyi tietenkin ja onneksi niin. Perheelliselle kun nopeita lähtöjä tulee muutenkin kuin kalavesille, nimittäin edellisiltana valuttelin peräöljyt pois(vihdoinkin) kun taas tuli lähtö toisaalle. Ajattelin että saapahan jäykät öljyt tulla rauhassa ulos ja pumppaan uudet paremmalla ajalla. Laitoin kylläkin tulpat paikoilleen ettei menninkäiset kömmi laakerikuulien väliin huilaileen. No, eipä hätiä mitiä kun muisti näinkin hyvin vielä pelaa. Motonetin “saippua pumpulla” uudet öljyt sisään ja menoksi. Kuin varkain, oli apukuskin paikalle kiivennyt nuori kalamiehen alku varustautuneena kalareissuun. Homma sai taas uuden mausteen, mutta matkaan lähdettiin ja usko kalantuloon oli kova.
Vesi oli Alvettulan rampilla melko korkealla ja rantaa on ilmeisesti kylätoimikunnan puolesta ehostettu edukseen. Vene loiskautettiin vesille ja keula kohti Hauhonselkää. Juuri kun hyvää muistiani kehuin, niin jätin lyijyrasian tallin lattialle.
Takiloita liotettiin 10 jalan molemmin puolin ja plaanareihin laitettiin syvänne sekä pinta uintisia vaappuja. Aloittelimme kylän puoleisen rannan matalasta reimareiden luota. Muutama lenkki siinä ja nuori herra otti pienen sättimisen saattelemana ruorin haltuunsa. Uistimetkin piti vaihtaa heti toisenlaisiin. Toinen puoli vaihdettiin ja laivakapina laantui. Onneksi tuolla ei ollut mitään vaikutusta ja pääsin taas pikkuhiljaa pätemään omilla jutuilla. Siirryimme karikon reunaa myötäillen ja kiersimme saarten välistä karikon toiselle puolen. Kuinka ollakkaan, takilavapa nypytti muutaman kerran ja käsin laukaistuna irtosikin. Vapa pojalle käteen ja sieltähän se kaudenavaus kuha 50cm tulikin. Ottipelinä oli Jesse hunter keltainen mustalla selällä väritettynä. Taas oltiin kavereita ja kovia kalamiehiä. Myöhemmin saatiin pieni hauki, takilasta sekin. Todennäköisesti vedimme liian pinnasta, eli puhdas ylilento. Paluumatka meni niin kuin vanhempienkin kavereiden kanssa, eli kaveri nukahti autoon…
Marko & Aleksi