tiistai 11. helmikuuta 2014

Timppa Äänisen aalloilla.


Team Welaxin kaverit kyselivät lohen väsyttäjää tulevalle Venäjän valloitukselle. Reissu olisi kerrassaan ainutlaatuinen. Hammasta purren kohteliaasti kieltäydyin perhesyihin vedoten juuri Ruotsista kotiutuneena, mutta suosittelin aina valmista Timppaa. Yllätys yllätys, Timo oli valmis reissuun. Odotellaan mitä tuleman pitää? Tukikohtana joku isompi laiva, josta syöksytään lohien perään. Aikaisempien kokemusten perusteella huippu kalapaikka. kuulostellaan. marko
Timpan kertomaa suuresta ja mahtavasta…

Majoitus
Reissu oli jännittävämpi kuin kukaan osasi odottaa. Kalareissu muuttui taisteluksi hengestä. Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen Hurja myräkkä, joka koti Suomessakin parturoi metsiä. Reissun kolmantena päivänä venekunta katseli horisonttiin n.30km päähän, että melkoinen sadekuuro tuolla rannalla. No, tuskin se tänne järven päälle tulee… Minuutti pari, ja veden pinta alkoi kuohua. Rintama lähestyi hurjaa vauhtia. Tuuli oli ennen kokematon. Se nostatti vettä järven pinnasta ja samalla salamointi oli rajua. Silmiä ei pystynyt pitämään auki ja seisten ei voinut olla kun tuuli repi niin rajusti. Miehet eivät voineet muuta kuin heittäytyä avoveneessä lattialle makaamaan silmät kiinni ja toivoa parasta. Koppiveneet olivat vaarassa kaatua. Sähköä oli ilmassa niin että targa alkoi surisemaan ja vettä oli kertynyt veneen pohjalle parikymmentä senttiä. Heti kun pystyi, he katkaisivat puukolla siimat ja plaanarinarut, nostivat takilat ja hanaa. Vene kohti tukikohtaa. Timppa kertoi rautaisen merimerkin hehkuneen salamapommituksen jäljiltä. Takilankuulat kun jäivät roikkumaan ulos, niin jarru luisti vaijerit suoraksi. Ne oli vain katkaistava. Koko myräkkä oli ohi n. viiidessä minuutissa. Alkoi kysely onko kaikki venekunnat hengissä. Onneksi olivat.
Tilanteen normalisoituessa he löysivat plaanarikelkatkin pienen etsiskelyn jälkeen. Kalastus saattoi siis taas jatkua. Lohikalaa ei aivan viimevuotiseen tahtiin tullut, mutta kylkiäisiksi komeita kuhia. Tukikohtana oli laiva josta muistoksi jäi punainen iho ja kutina. Luonto oli erämaa tyylistä. Jopa juomaveden ottivat järvestä, mikä saattaa äiti Venäjän kyseessä ollessa kuulostaa aika oudolta. Suomessa kun puhutaan kalastuksen valvonnan puuttesta, tehottomuudesta ja sitä myöden uskottavuudesta, voisi mallia ottaa rajan takaa. Miehet tekivät tuttavuutta paikallisen valvojan kanssa joka ainakin ulkoisesti oli uskottavan oloinen. Asuna sotilaspuku koppalakkeineen ja veneenä tyypillinen alumiinipaatti jossa keulassa tietenkin ampuma aukko. Timppa oli valmis lähtemään toistekin.
marko.

Saalista