tiistai 11. helmikuuta 2014

Vänern kevät 2013


Jälleen kevään koittaessa alkoivat miesten katseet kääntyä laivayhtiöiden sivuille rattoisan perhematkan takia. Turku-Tukholma oli kiinnostuksen kohteena ja pallomerta enemmän kiiinnnostivat autokannen paikkojen hinnoittelu. Kovan talven takia jännitettiin jäätilannetta, mutta luonnonlakeja uhmaten lähdimme matkaan. Suomineito paistatteli nätissä kevätkelissä viimeisiä kinoksia sulatellen, mutta kun matkaan lähdettiin niin kaikkeen pitää varautua.
Laivamatka sujui rempseästi ja aamulla kaikki miehet olivat reippaina jatkamaan matkaa. Suunta kohti Askevikia pois sateisesta Tukholmasta. Matkalla alkoivat aivonystyröiden kaikki työmiehet eli tiku ja taku kiihtymään, sillä keli huononi ja perille päästyämme leirintä alueella oli täysi takatalvi ja mökkimme rannasta jäätä riitti silmän kantamattomiin. Herkemmällä olisi kyynel vierehtänyt poskelle ja lämpöiset housuun. Tiesimme että raivoisat ruottalaiset olivat jälleen apunamme ja olivat menneet läpi jään ilman miästappioita. Eli ukot olivat moottorisahoilla päräyttäneet LaxHallin rampin auki. Ja kun me mentiin paikalle, olosuhteet olivat loistavat. Pieni miinus luonnonvoimille, sillä laskupaikalta ylöspäin oli suntin suu jäälautan sulkema.
Hyvänä muistutuksena niin meille kuin kaikille muillekin, muilla mailla vierahilla matkan päässä kotoa, vieras kieli, suuremmat murheet. Menomatkalla Hannun, Markon ja Jarin käytössä ollut Transit alkoi väsyä. Turbo tippui pois pelistä, muta onneksi tutun vien takia. Auto tien sivuun ja virrat pois, jolloin matka jakui. Muutama stoppi piti tehdä. Todennäköisesti ilmamääräanturi kiukutteli?
Eikä tässä vielä kaikki. Merkkiliikkeessä huollossa käytetty vene/kone ei käynnistynyt matkapäivän vajaana vetopäivänä. Akkukin oli kotona ladattu täyteen, mutta ei. Kalaxin pari muuta venettä lähti vesille, mutta yksi lähti mökille. Niin kuin ruotsalaiseen tapaan, mökki-isäntämme Aarne tuli jälleen apuun. Boosterilla kone käyntiin mökin pihassa. Hän jätti apukäynnistimen käyttöömme viikoksi ja akkuakin ladattiin hänen laturillaan ja päästiin taas normaaliin rytmiin. Vian syystä ei tietoa.
Ja kun vesille päästiin Lax Hallista, niin menossa oli ensimmäinen täysi vetopäivä. Yritimme LaxHallin väliköstä yöspäin selälle, mutta jäälautat olivat vielä esteenä. Nöyrinä palasimme takaisin kiertämään saaren. Matkalla teimme vuoden hyvän työn kun viitoimme ruotsalaisille jääesteestä.
No. matkalla seurasimme luotaimesta vedenlämpöjä ja samalla kun olimme puhelinyhteydessä Timpan veneeseen, niin tajusimme olevamme hyvin lämpimän vesimassan alueella ja kun kalaakin kaiussa näkyi niin kamat vetoon. Ei ehditty kaiikia vieheitä laskea kun ensimmäinen siima oli suorana perässä.

Tarina jatkuu kun kerkiän.marko